Kivellä vai kädellä?

Laivuriin murtauduttiin viime viikon aikana kaksi kertaa ikkunan kautta. Meno muistutti välillä CSI:tä kun Iisalmen rikospoliisi oli tutkimassa murtopaikkaa. Käytössä oli kumihanskat ja pumpulipuikot DNA:n selvittämiseksi. Unohtumattomin ”rikospoliisi” oli kuitenkin 5-vuotias poika, joka oli aidosti kiinnostunut rikospaikan tapahtumista.

Poika: ”Onko tänne murtauduttu?”

Taru: ”Joo, täällä on käynyt vähän rosvoja viime yönä.”

Poika hiljentyy miettimään, kunnes seuraa topakka jatkokysymys;

Poika:”Kivellä vaai kädellä?”

Taru: ”Varmaan kädellä, koska lasiin on jäänyt verta”

Poika: Hmm..

Poika huomaa tarran ikkunassa

Poika: ”Ne ovat tainneet jättää jotain todisteita.”

Taru: ”Niin voi kyllä olla.”

Poika lähtee pois mietteliäänä pienenä Schelock Holmisina ja rikoksen selvittäminen jatkuu.

Mustikkakukko -kesänhittituote

Mustikkakukko, savolainen perinnejälkiruoka on löytänyt paikkansa satamaravintola Laivurissa ja paikalliset ovat ottaneet sen omakseen. Tässä blogin lukijoille maistiaisia hittituotteestamme kuvan kera. Tervetuloa maistamaan!

Mustikkakukko ja madagaskarin vaniljajäätelö

Mene pois, sinä ilkeä jäätelönmyyjä! (satunnaisia otoksia laivurin arjesta )

Kaksi pientä manifanttia marssi näin, Auinkoista tietä eteenpäin.

Who let the dogs out, Vuh

Hihii!

Reikäletut. IIIIK!

Rantasaunamme kylvyssä. Keväällä.

Haavoittunut taistelija

Satunnaisia asiakkaita lauantai-iltaa vietämässä

(Mustikka)Kukko kiekuu!

Erittäin ikävän näköinen auringon lasku

Leipuri Hiiva asuu Puustellintiellä, Kaikki Pizzat täyttää siellä

tytöt saivat nuolla kupin

Aatelisto kävi lounaalla

MaunuMyyryläinen

Round One

jussi ja mari

Mietityttää

Vitutuskäyrää mittaamassa

Väsynyt Taistelija

Justiinan tilalle tuli ferrari

Tehokkaampaa tehokkaampi Justiina-kaulin päätti ottaa lopputilin kiireisenä päivänä. Samalla iski suuri hätä: Mistä löytäisimme uuden särkyneen yksilön tilalle? Ongelma ei ollut helppo. Kaupasta löytyi tuiki tavallinen kaulin onnettomilla ominaisuuksilla. Eikä sen kanssa työskentely tuntunut kovinkaan hyvälle.  Taru ei kuitenkaan luovuttanut vaan päätti vielä kokeilla onnea kaulimen hankinnassa uudestaan. Onnea todellakin riitti, sillä heti ensimmäisen rullauksen jälkeen totesimme että kyseessä on kaulimen Ferrari, siis todellinen valioyksilö.

Jussikin totesi: ”Enpä olisi ikinä uskonut, että kehun ääneen sitä kuinka loistava kaulin voikaan olla”

Vasemmalla Justiina ja oikealla Ferrari!

-J-

Avajaiset

La 29.5 Vihdoinkin puolen vuoden odotus palkittiin. Laivurin avajaiset koittivat. Ja mikä hitsin hyvä keli. Hommat reilassa niin sanotusti. Apuvoimia saatiin Jarnan ja Tarun sukulaisista. Todellisia sukukalleuksia he olivatkin. Ilman aputyövoimaa pissi olisi lirahtanut pöksyyn.

Klo 17 kunnanjohtaja Sami napsautti kivasti punaisen nauhan poikki ja hanat olivat auki. Siitä sitten puolille öin painettiin melkoinen vauhti päällä. Mikä ihmeellisintä, suurilta virheitä vältyttiin. Edes ulos asti yltäneet jonot eivät saaneet ihmismieltä kiristymään.

Kaikki paikalla olleet ( lähemmäs 300 henkeä ) tuntuivat nauttivan illasta. Tiskin molemmin puolin.

Lyhyestä virsi kaunis,

Toivoo Anssi

ps.

Niin tosiaan täällä siis voi tulla käymään. Tiet tänne ovat tosiaan ihan ajokuntoiset ja Laivurille löytää yllättävänkin helposti. Ja jos matka tuntuu liian pitkältä yksin matkustettavasti niin kaverikin passaa napata matkaan. Meille mahtuu kyllä, asiakaspaikkojahan on siis tuo 20+50. Ja Eniron sivuilla on varsinkin hyvä karttapalvelu, josta voi tulostella kartan matkaa varten. Kartta on aika hyvä olla, koska esim. Viitasaaren kautta tullessa joutuu kääntymään kolme tai neljä kertaa päästäkseen Pielavedelle.

Merkkiin asti

Palaako? (lehdistö ja tytsyt)

Lotjatar ja isonenäinen mies kädet selän takana

Lippu liehuu

Jännittää

Kunnanjohtaja

Ensimmäinen asiakas

Jarna tekee töitä

Avajaisista riehaantuneet asiakkaat korjattiin säilöön virkavallan toimesta

Jamppa viihdytti

Leivoimme myös pitsoja

Hurja muodonmuutos

Kuten on blogiteksteistä saattanut käydä ilmi, olemme porukalla Laivurissa hieman rempanneet. Nyt viikon auki olleena, onkin Laivurin uusi sisustus saanut kehuja. On myös mukava itse viihtyä omassa satamaravintolassaan. Mitä Laivurin sisustalle sitten on tapahtunut? Tässä kuvia Laivurin elämästä ennen ja jälkeen.

Tilanne 20.5.: Laivuri tavarasta tyhjänä ja odottamassa autuaan tietämättömänä mitä tuleman pitää.

Avajaiset 29.5.: Tavarat paikoillaan ja sisusta kokenut aika kovia

Pitsani on ameeba

Puolipilvistä ja Tiistai. Siinä tärkeimmät lähtökohdat ensimmäisille Pizza kokeiluille. Tukusta tuli vihdoin tavaraa ja kaikki näytti hyvälle. Tyhjyyttä huutavat  pizzalautaset helisivät suloisesti, kun nostelimme niitä keittiöön. “Nyt äkkiä jotain päällystettä näille posliinikiekoille” ,tuumasimme. Olimme valmiit kokeilemaan, miltä tuo ammateista jaloin tuntuu.

Vaikka kaulinta en ole nähnyt pitkään aikaan muuta kuin Justiinalla, ensimmäisten pizzojen tekeminen alkoi sujua yllättävänkin hyvin. Pizzojen valmistaminen ei todellakaan ole mitään ydin fysiikkaa, mutta tunnetta se vaatii. Todellinen Ultimatum resepti on nyt valmis.

Omistautuminen on tärkeintä.

Tekijänoikeuksia varjellakseni en millään voi paljastaa pizzojen yksityiskohdista enempää. Varmaa on kuitenkin, että emme tule pizzojamme pyörittämään millään mutu tuntumalla vaan valmistamme elämyksiä. Kaikenikäisille ja kaikenkokoisille.

Ja mikä parasta, Jussin vahvuuksiin kuuluu nykyäään Pizzan paiston lisäksi kalastaminen.

Loppuun haluan siteerata rakasta golleegaani:

” HYI ÄKLÖÄ ” -Jussi nähtyään ensimmäistä kertaa tomaattikastikkeen-

82 kiloa elämäniloa toivottaa Anssi

boys

moi, olen jussi

jarna ja lätty

anssi ja lätty

apua

ruokaperräiset

Talkoolaisten tehopäivä

Laivuri täyttyi lauantaiaamuna klo 8 eteenpäin savolaisenergiasta (+ yksi lapualaisenergia). Mukana olivat menossa Jarnan sekä Tarun isät ja äidit. Suonenjoelta Mervi ja Seppo, Vieremältä Tuula ja Heikki, sekä Tarun sisko Heini. Päivän tavoitteena oli saada kuntoon 101 asiaa.

Päivä nimettiin rajulla nimellä:

Orjatyöleiri 09

Ikkunat pestiin

Ompelukone lauloi, silitysrauta pauhasi koko päivän kuumana.

Verhotangot asennettiin

Likaistakin oli

Kukkia istutettiin

Listoja maalattiin

Nättiäkin tuli

Lopulliset tulokset näette myöhemmin kun kaikki paikat saadaan lopullisesti kuntoon . Parhaiten lopputuloksen näkee tietysti tulemalla paikalle katsastamaan sitä, vaikkapa avajaisiin.

-J-

Tosi Korkeakoski!

 

Matkaopaskaksikko J&T päätti lähteä illan ratoksi automatkailemaan lähikuntaan. Matkakohteeksi valittiin Maaningalla sijaitseva Korkeakoski. Koska pojat eivät lähteneet mukaan, tehtiin heille sohvalta katsottava matkaraportti videokameralla koko reissusta.

Retki sai suunnan ystävällisen Alkon myyjän ohjeistuksella, joka käski ajaa Kuopioon päin niin kauan kuin Löytyn Lohen mainokset tulevat vastaan. Myyjä kyllä opasti oikein, mutta nämä kaksi jääräpäistä naista matkasivat risteyksestä silti ohi, eivätkä kääntyneet Lohipaikan suuntaan. Viiden kilometrin jälkeen allekirjoittaneella sytytti: ”Hei Taru, ne lohet muuten oikeesti asuu kosken lähellä, koska siellä on vettä.” ja käännös takaisin. Alkuvaikeuksien jälkeen löysimme määränpäähän ”röllimetsään”, jossa koski pauhasi voimalla. Katseltiin maisemia ja käveltiin portaita alas sekä tietysti ylös. Rappusia oli yhteensä 193. Huomattavan tärkeä tieto tämä! Ja koski oli todellakin komea!

Taru sai myös ensikosketuksen Prinsessa Armaada Lotjattaren kuskina olemiseen kotiinpaluumatkalla ja hyvinhän se rattivaihteiden vaihtaminen sujui. Maakuntamatka sai päätöksen Pielaveden omalle Lystilän tanssilavalle.

-J-

Pääskysestä ei päivääkään

Istuimme maanantai-iltana oman satamaravintolan laiturilla kirkkaassa auringonpaisteessa. Yhtäkkiä pääskynen lennähti tv-antenniin toivottamaan meidät tervetulleeksi. Ihan kuin se olisi tullut siihen vain meitä varten – ainakin siltä siinä hetkessä tuntui.

“Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään”

Muutto kesäkotiimme Pielavedelle onnistui mukavissa merkeissä. Tavarat saatiin nopeasti roudattua sisälle ja kotiutuminen saattoi alkaa. Nyt sai sitten pyytämättä kolme kämppistä, joiden kanssa uskon yhteiselon onnistuvan mainiosti.

Sitten itse Laivuri-tunnelmiin. Alustavasti Laivurin sisätilan remontin piti käynnistyä tiistaina. Suuret suunnitelmat seinien remontoinnista kaatuivat heti alkuunsa pieniin, mutta ylitsepääsemättömiin esteisiin. Tämä ei kuitenkaan lannistanut meitä, sillä pääsimme kehittelemään muita sisustusratkaisuja. Sataman palvelutalo sai viikoksi uuden nimen. Saa nähdä mikä lopulliseksi nimeksi tulee ja mitä kaikkea keksimmekään avajaisiin mennessä!

9 yötä aikaa laittaa paikat kuntoon avajaisiin, hui!

-T-